Kun itse olen nonkonformisti siinä mielessä, että koen selvästi tavanomaista vähemmän tarvetta olla normin mukainen ja sit joissain jutuissa oon sitä ja joissain ei, sen sijaan, että pitäisin sitä erityisen itseisarvoisena.
Koen kyllä jonkinlaista tyytyväisyyttä ehkä nimenomaan siitä normista poikkeamisesta joidenkin juttujen suhteen, joskin sitä on vaikea erottaa tyytyväisyydestä sen suhteen, ettei tee jotain ko. normiin kuuluvaa virhettä tai että on ajatellut asian itse.
Mutta hiukan taaksepäin palatakseni, kannattaisi repiä tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä ennemmin siitä, ettei ole jotain mieltä muiden takia kuin siitä, että olisi yksin jonkin jutun kanssa. Ts. ei pidä antaa muiden samanlaisten mielipiteiden häiritä.
@hirvinen: Identiteettijuttu se on, joo. Kun biiseihin tai lyriikoihin liittyy muistoja, joiden takia biisi tuntuu henkilökohtaiselta, mutta samaan aikaan tiedostaa, että moni muukin kokee samoista biiseistä voimakkaita muistoja, mutta ihan eri asioihin, niin on hankalaa puhua toisille "samaa kieltä" niistä biiseistä. Tuntee helpommalta digata jotain biisiä, joka ei ole niin ladattu. Muutaman kaverin kanssa on joskus listattu mitä biisejä eri parisuhteista tai romansseista ja sit kavereista tulee mieleen. Sit siellä on paljon samoja, yllätyksettömästi.
Oisko ollut @arttuextra, joka spekuloi joskus, et onko tutkittu tuleeko ihmisille samoista vahvasti tärkeiksi kokemistaan biiseistä kuinka samanlaisia muistoja tai tunteita.
Ja toiselle tangentille: [Paul Graham - Keep your identity small] on kokonaisuudessaan ihan hyvä teksti siitä, että miten juttujen omaksuminen osaksi identiteettiä haittaa niiden ja aiheeseen liittyvien juttujen arviointia ja saattaa olla olennainen
... syy siihen, miks politiikkakeskustelut menee usein ilman jarruja helvettiin(kun poliittinen suuntaus on osa identiteettiä, jokaisella on oikeus mielipiteeseen ihan kaikesta...)
En tarkoita, etteikö jokaisella olisi oikeus ottaa kantaa sen suhteen, että onko vaikkapa tärkeämpää yksityisyyden suoja vai se, että saadaan enempi rikollisia kiinni. Ihmisiltä vain tuppaa unohtumaan, ettei näkemys tuon suhteen vielä yksinään oikeuta...
@hirvinen: "Mutta hiukan taaksepäin palatakseni, kannattaisi repiä tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä ennemmin siitä, ettei ole jotain mieltä muiden takia kuin siitä, että olisi yksin jonkin jutun kanssa."
Täs on sekin viel, että ihmiset ilmaisee identiteettiään meidän kulttuurissamme kertomalla mistö populaarikulttuurista diggaa. Sit kun lehtihaastattelussa malli tai jääkiekkostara sanoo, et sen paras lukema kirja on Taru sormusten herrasta, niin ajattelee että "joopa, oletko lukenut mitään sitten yläasteen?"
U2:n One kuulostaa kans siltä, että ei ehkä tunne kuin muutamat hittibiisit bändiltä. Siksi usein nostan toisen diggaamani U2:n biisin siksi jonka mainitsen ääneen, että Lemon kertoo musta enemmän, koska se ei ole se tavallinen valinta, joka ei kerro ihmisestä juuri muuta, kuin että se diggaa bändin isointa hittibiisiä niinku öbaut kaikki muutki samoihin aikoihin syntyneet.
... sanomaan mitään sen suhteen, että miten joku yksittäinen juttu edistää valittuja arvoja. Tulipas nyt aika Lex Nokia -relevantti esimerkki valittua, mutta käytetään nyt sitä. Lisäksi ennen kuin voi lakia kommentoida, pitää tietää, että miten hyvin se..
... edistää sitä haluttua arvoa. Tässä tapauksessa ei edistä, ja tämän takia jotta olisi oikeutettu olemaan laista jotaim mieltä, pitäisi arvojensa lisäksi olla perillä tekniikasta sen verran, että tajuaisi esim. viestien kryptausmahdollisuuden vuotajalle.
Hyvä pointti tuo, että olennaista myös se, että miten muut tulkitsevat ilmoitettua valintaa, jota en tullut ajatelleeksi kunnolla. Fail. On tietysti helppo sanoa, että niiden häpeä jos vetävät hölmöjä tulkintoja ennenaikaisesti, mut se voi olla usein...
... toimiva heuristiikka, et olettaa juttuja sen perusteella, et toinen ilmoittaa lempijutukseen suositun asian. On hankalaa välittää se, ettei siihen päätyminen ole indikatiivista groupthinkistä omassa tapauksessa.
Se vielä piti mainita Grahamista, et sil on paljon hyvää juttua kuhan kattoo sen ohi, että sen tyyli on vähän semmonen, että "olen keksinyt suuren yleismaailmallisen totuuden"
Ja että vaikkei olekaan erityisen väärää muodostaa pienten juttujen perusteella kuvaa ihmisestä, sitä tehdessä helposti unohtuu, että kevein perustein muodostetut mielikuvat on syytä pitää avoimena ja päivittää saadessa parempaa evidenssiä.
Välillä kyllä muodostuu tällä puhelimella ongelmaksi, että kirjoitus on sen verran hidasta verrattuna oikeaan näppikseen, että ehtii paljon pahemmin mieli laukkaamaan sormien edellä.
Hyvää mietintää pikkutunneilla täällä. Mitä U2:n biiseihin tulee, niin aiemmin tässä ketjussa mainittujen loistavien biisien lisäksi Bullet the Blue Sky on tosi hieno biisi ja saa kylmät väreet aikaan.
Luulen myös etten ole ihan ainoa 70-luvulla syntynyt jolla on muisto Saden No Ordinary Love -biisistä ihmissuhdekontekstissa 90-luvulta. :)
Mä voisin @suviko:n teorian mukaisesti kertoa, että lempparikappaleeni U2:lta ovat Bad, A sort of homecoming ja Indian summer sky, liveversiot eritoten.
Olen aina sanonut suosikkibiiseikseni Badin, Zooropan ja Acrobatin, mutta viikonlopun aikana kuuntelin One Tree Hillin puhki, ja se olikin taas tosi hyvä.
Tässä oli kyse oikeastaan käänteisestä identiteetin rakentamisesta. Olen tuota uutta U2-levyä kuunneltuani tullut siihen tulokseen, että 2000-luvun U2 ja minä emme enää kuulu toisillemme.
Siitä sitten jätin Spotifyn soittelemaan bändin menneitä tuotoksia ja jostain syystä Achtung Baby toimii yhä. En ole yhtä pahassa jamassa kuin uudessa Imagessa tuntojaan tilittänyt Juha Itkonen, mutta jotain samantapaista tässä on (minä kuuntelin AB-kasetin puhki, hän kulutti vinyyliin reiän).
Postauksen motiivi oli ehkä ihmetellä sitä, miten joku iät ja ajat sitten puhkikuunneltu kappale voi vaikuttaa vielä emotionaalisella tasolla, kun myöhemmin on tullut siihen tulokseen, että Bono on useimmiten melkoisen ylinäppärä ja salabanaali lyyrikko, eikä se esiintyjänäkään enää tunnu kauhean freshiltä.
U2 sytyttää itseni parhaiten livenä, jostain syystä se bonologismi vetosi (taas kerran) herkässä iässä olevaan idealistiin. Ja ehkä parhaiten juuri Zoo-ajan höpinät, osin myös 80-luvun loppuvuodet. "Dream up the kind of world you want to live in, dream out loud, at high volume". Hölmöltähän se nykyään jo kuulostaa ;)
Mä huomaan palaavani aina vain takaisin Boyhin, jos kokonaisen albumillisen haluan nauttia. Eka, ja ei ehkä vielä täysin sitä mitä U2:sta sitten tuli myöhemmin, mutta asenne on niin hyvä.
Pakkohan tähän ketjuun on ottaa osaa.. :) Mun top-listan kärkeen pääsevät ainakin:
One
Acrobat
Bullet The Blue Sky (ZooTV/Zooropa-kiertueen liveversiot!)
With Or Without You
Red Hill Mining Town
One Tree Hill
New Years Day
Ja tuon listan bubbling under -osastolle vahvimmin tyrkyllä ainakin Heartland, Miracle Drug ja Mysterious Ways:n ZooTV/Zooropa-liveversio - ja hmm.. moni muu. :)
Ja pakko jatkaa vielä tätä ketjua. Tämähän on kuin U2Finlandin meililista joskus 90-luvulla...
Tätä uutta kuunnellessa täytyy nyt myöntää, että ehkä U2 on vähän jämähtänyt. Tämänhän piti olla "eteenpäin katsova, moderni levy" toisin kuin kaksi edellistä jotka olivat "paluuta musiikillisille juurille". Ihan samalta se mun mielestä kuulostaa.
Mä en ole pystynyt kuuntelemaan mitään Achtung Babyn jälkeen tehtyä innolla, yksittäisinä poikkeuksina Numb josta innostuin silloin aluksi ihan liikaa (Asmo saattaa muistaa) ja The Hands That Built America.
Achtung Baby, Zooropa ja Passengers ovat 90-luvun pyhä kolmiyhteys, jotka todistavat miten monimuotoista rock-musiikki ja neljän kundin rock-yhtye voivat oikeasti luomisvoimaisimmillaan olla. POP oli vielä hyvä jälkikirjoitus tuolle trilogialle, sen jälkeen U2 on romahtanut alaspäin ja jämähtänyt paikoilleen tavalla joka tosiaan aiheuttaa Itkosen Imagessa kuvaamia tuskan & häpeän sekaisia tuntemuksia 90-luvun fanissa.
57 comments so far
Yksi kaikkien aikojen suosikkibiisejäni, mutta jotenkin tuntuu hoopolta tykätä biiseistä joista muutama muukin ihminen tällä planeetalla diggaa kovaa.
8 months, 4 weeks ago by Suviko
Tuo biisi kestää kyllä kulutusta hämmentävän hyvin...
8 months, 4 weeks ago by tolonen
Toinen ainakin mulle vastaava on NiN - Closer.
8 months, 4 weeks ago by Suviko
Beach Boys - God Only Knows
8 months, 4 weeks ago by tolonen
Schubertin Ave Maria nuoren Pavarottin laulamana.
8 months, 4 weeks ago by tolonen
@Suviko, ei ole mitään hoopoa siinä, että tykkää maailman parhaimmasta biisistä. :)
8 months, 4 weeks ago by asmunder
Muiden kovaa diggaaman kovaa diggaamisen hoopoksi tunteminen kuulostaa identiteettijutulta.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Mua hiukan häiritsee nonkonformismin käyttäminen merkityksessä, jolle oikeampi sana olis antikonformismi.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Kun itse olen nonkonformisti siinä mielessä, että koen selvästi tavanomaista vähemmän tarvetta olla normin mukainen ja sit joissain jutuissa oon sitä ja joissain ei, sen sijaan, että pitäisin sitä erityisen itseisarvoisena.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Koen kyllä jonkinlaista tyytyväisyyttä ehkä nimenomaan siitä normista poikkeamisesta joidenkin juttujen suhteen, joskin sitä on vaikea erottaa tyytyväisyydestä sen suhteen, ettei tee jotain ko. normiin kuuluvaa virhettä tai että on ajatellut asian itse.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Mutta hiukan taaksepäin palatakseni, kannattaisi repiä tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä ennemmin siitä, ettei ole jotain mieltä muiden takia kuin siitä, että olisi yksin jonkin jutun kanssa. Ts. ei pidä antaa muiden samanlaisten mielipiteiden häiritä.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
@hirvinen: Identiteettijuttu se on, joo. Kun biiseihin tai lyriikoihin liittyy muistoja, joiden takia biisi tuntuu henkilökohtaiselta, mutta samaan aikaan tiedostaa, että moni muukin kokee samoista biiseistä voimakkaita muistoja, mutta ihan eri asioihin, niin on hankalaa puhua toisille "samaa kieltä" niistä biiseistä. Tuntee helpommalta digata jotain biisiä, joka ei ole niin ladattu. Muutaman kaverin kanssa on joskus listattu mitä biisejä eri parisuhteista tai romansseista ja sit kavereista tulee mieleen. Sit siellä on paljon samoja, yllätyksettömästi.
Oisko ollut @arttuextra, joka spekuloi joskus, et onko tutkittu tuleeko ihmisille samoista vahvasti tärkeiksi kokemistaan biiseistä kuinka samanlaisia muistoja tai tunteita.
8 months, 4 weeks ago by Suviko
Ja toiselle tangentille: [Paul Graham - Keep your identity small] on kokonaisuudessaan ihan hyvä teksti siitä, että miten juttujen omaksuminen osaksi identiteettiä haittaa niiden ja aiheeseen liittyvien juttujen arviointia ja saattaa olla olennainen
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
... syy siihen, miks politiikkakeskustelut menee usein ilman jarruja helvettiin(kun poliittinen suuntaus on osa identiteettiä, jokaisella on oikeus mielipiteeseen ihan kaikesta...)
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
@suviko: Hyvä kysymys.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
En tarkoita, etteikö jokaisella olisi oikeus ottaa kantaa sen suhteen, että onko vaikkapa tärkeämpää yksityisyyden suoja vai se, että saadaan enempi rikollisia kiinni. Ihmisiltä vain tuppaa unohtumaan, ettei näkemys tuon suhteen vielä yksinään oikeuta...
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
@hirvinen: "Mutta hiukan taaksepäin palatakseni, kannattaisi repiä tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä ennemmin siitä, ettei ole jotain mieltä muiden takia kuin siitä, että olisi yksin jonkin jutun kanssa."
Täs on sekin viel, että ihmiset ilmaisee identiteettiään meidän kulttuurissamme kertomalla mistö populaarikulttuurista diggaa. Sit kun lehtihaastattelussa malli tai jääkiekkostara sanoo, et sen paras lukema kirja on Taru sormusten herrasta, niin ajattelee että "joopa, oletko lukenut mitään sitten yläasteen?"
U2:n One kuulostaa kans siltä, että ei ehkä tunne kuin muutamat hittibiisit bändiltä. Siksi usein nostan toisen diggaamani U2:n biisin siksi jonka mainitsen ääneen, että Lemon kertoo musta enemmän, koska se ei ole se tavallinen valinta, joka ei kerro ihmisestä juuri muuta, kuin että se diggaa bändin isointa hittibiisiä niinku öbaut kaikki muutki samoihin aikoihin syntyneet.
8 months, 4 weeks ago by Suviko
... sanomaan mitään sen suhteen, että miten joku yksittäinen juttu edistää valittuja arvoja. Tulipas nyt aika Lex Nokia -relevantti esimerkki valittua, mutta käytetään nyt sitä. Lisäksi ennen kuin voi lakia kommentoida, pitää tietää, että miten hyvin se..
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
... edistää sitä haluttua arvoa. Tässä tapauksessa ei edistä, ja tämän takia jotta olisi oikeutettu olemaan laista jotaim mieltä, pitäisi arvojensa lisäksi olla perillä tekniikasta sen verran, että tajuaisi esim. viestien kryptausmahdollisuuden vuotajalle.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Hyvä pointti tuo, että olennaista myös se, että miten muut tulkitsevat ilmoitettua valintaa, jota en tullut ajatelleeksi kunnolla. Fail. On tietysti helppo sanoa, että niiden häpeä jos vetävät hölmöjä tulkintoja ennenaikaisesti, mut se voi olla usein...
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
... toimiva heuristiikka, et olettaa juttuja sen perusteella, et toinen ilmoittaa lempijutukseen suositun asian. On hankalaa välittää se, ettei siihen päätyminen ole indikatiivista groupthinkistä omassa tapauksessa.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
(U2:ltä ehkä oma lemppari Sunday Bloody Sunday.)
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Se vielä piti mainita Grahamista, et sil on paljon hyvää juttua kuhan kattoo sen ohi, että sen tyyli on vähän semmonen, että "olen keksinyt suuren yleismaailmallisen totuuden"
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Sunday Bloody Sunday soi, kun vituttaa. Samoin Clawfingerin Truth.
8 months, 4 weeks ago by Suviko
Ja että vaikkei olekaan erityisen väärää muodostaa pienten juttujen perusteella kuvaa ihmisestä, sitä tehdessä helposti unohtuu, että kevein perustein muodostetut mielikuvat on syytä pitää avoimena ja päivittää saadessa parempaa evidenssiä.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Viimeisen kannalta relevantti juttu: Argument Screens off Authority
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Ähh, tajusin edellistä linkkiä laittaessani epäonnistumisen Graham-linkin suhteen. Uusiks: Paul Graham - Keep Your Identity Small
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
Välillä kyllä muodostuu tällä puhelimella ongelmaksi, että kirjoitus on sen verran hidasta verrattuna oikeaan näppikseen, että ehtii paljon pahemmin mieli laukkaamaan sormien edellä.
8 months, 4 weeks ago by hirvinen
U2 lempparibiisi saattaisi olla Pride (In the Name of Love)
8 months, 4 weeks ago by tolonen
Hyvää mietintää pikkutunneilla täällä. Mitä U2:n biiseihin tulee, niin aiemmin tässä ketjussa mainittujen loistavien biisien lisäksi Bullet the Blue Sky on tosi hieno biisi ja saa kylmät väreet aikaan.
Luulen myös etten ole ihan ainoa 70-luvulla syntynyt jolla on muisto Saden No Ordinary Love -biisistä ihmissuhdekontekstissa 90-luvulta. :)
8 months, 4 weeks ago by tulensrma
Olen kasaillut listaa sellaisista suosikkibiiseistäni, jotka ei tunnu kulumallakaan lähtevän pois ja tähän mennessä keksinyt tällaisen läjän: http://open.spotify.com/user/suviko/playlist/57ZnO6rrvJrfUTl1Qed9wF
8 months, 4 weeks ago by Suviko
Pride ja Angel of Harlem. Zoo-ajoilta Stay (Faraway so close) myös hieno.
8 months, 4 weeks ago by touqo
Diggaan kaikkia jo mainittuja U2-biisejä mutta itse pomppaan metrin ilmaan, kun New Year's Day soi.
8 months, 3 weeks ago by nieminensundell
Mä voisin @suviko:n teorian mukaisesti kertoa, että lempparikappaleeni U2:lta ovat Bad, A sort of homecoming ja Indian summer sky, liveversiot eritoten.
8 months, 3 weeks ago by kuivalainen
Mä taas rakennan identiteettiäni piirun verran muista syrjään toteamalla, että U2-suosikkibiisini on One, mutta Johnny Cashin esittämänä.
8 months, 3 weeks ago by tonio
Olen aina sanonut suosikkibiiseikseni Badin, Zooropan ja Acrobatin, mutta viikonlopun aikana kuuntelin One Tree Hillin puhki, ja se olikin taas tosi hyvä.
8 months, 3 weeks ago by jmantere
Mun lemppari NIN-biisi on Hurt, mutta Johnny Cashin esittämänä.
8 months, 3 weeks ago by tolonen
Tässä oli kyse oikeastaan käänteisestä identiteetin rakentamisesta. Olen tuota uutta U2-levyä kuunneltuani tullut siihen tulokseen, että 2000-luvun U2 ja minä emme enää kuulu toisillemme.
Siitä sitten jätin Spotifyn soittelemaan bändin menneitä tuotoksia ja jostain syystä Achtung Baby toimii yhä. En ole yhtä pahassa jamassa kuin uudessa Imagessa tuntojaan tilittänyt Juha Itkonen, mutta jotain samantapaista tässä on (minä kuuntelin AB-kasetin puhki, hän kulutti vinyyliin reiän).
Postauksen motiivi oli ehkä ihmetellä sitä, miten joku iät ja ajat sitten puhkikuunneltu kappale voi vaikuttaa vielä emotionaalisella tasolla, kun myöhemmin on tullut siihen tulokseen, että Bono on useimmiten melkoisen ylinäppärä ja salabanaali lyyrikko, eikä se esiintyjänäkään enää tunnu kauhean freshiltä.
Mutta toi biisi. Huh.
8 months, 3 weeks ago by dst
Ei niille herkkien ikien biiseille tai levyille vaan voi mitään...
8 months, 3 weeks ago by tolonen
U2 sytyttää itseni parhaiten livenä, jostain syystä se bonologismi vetosi (taas kerran) herkässä iässä olevaan idealistiin. Ja ehkä parhaiten juuri Zoo-ajan höpinät, osin myös 80-luvun loppuvuodet. "Dream up the kind of world you want to live in, dream out loud, at high volume". Hölmöltähän se nykyään jo kuulostaa ;)
8 months, 3 weeks ago by jmantere
Mä huomaan palaavani aina vain takaisin Boyhin, jos kokonaisen albumillisen haluan nauttia. Eka, ja ei ehkä vielä täysin sitä mitä U2:sta sitten tuli myöhemmin, mutta asenne on niin hyvä.
8 months, 3 weeks ago by Kriisi
Pakkohan tähän ketjuun on ottaa osaa.. :) Mun top-listan kärkeen pääsevät ainakin:
Ja tuon listan bubbling under -osastolle vahvimmin tyrkyllä ainakin Heartland, Miracle Drug ja Mysterious Ways:n ZooTV/Zooropa-liveversio - ja hmm.. moni muu. :)
8 months, 3 weeks ago by asmunder
Ja pakko jatkaa vielä tätä ketjua. Tämähän on kuin U2Finlandin meililista joskus 90-luvulla...
Tätä uutta kuunnellessa täytyy nyt myöntää, että ehkä U2 on vähän jämähtänyt. Tämänhän piti olla "eteenpäin katsova, moderni levy" toisin kuin kaksi edellistä jotka olivat "paluuta musiikillisille juurille". Ihan samalta se mun mielestä kuulostaa.
8 months, 3 weeks ago by jmantere
Mä en ole pystynyt kuuntelemaan mitään Achtung Babyn jälkeen tehtyä innolla, yksittäisinä poikkeuksina Numb josta innostuin silloin aluksi ihan liikaa (Asmo saattaa muistaa) ja The Hands That Built America.
8 months, 3 weeks ago by tulensrma
THTBA oli kyllä hyvä. Itse innostuin taas liikaa koko Zooropa-levystä, en oikein tiedä miksi kun ei siitä kukaan muu tainnut pitää.
8 months, 3 weeks ago by jmantere
@jmantere, mä katselinkin että nimesi vaikutti kovin U2F-tutulta. :)
8 months, 3 weeks ago by asmunder
Kuuluuko täällä kiikkustuolin natinaa?
8 months, 3 weeks ago by Suviko
shh, ei saa häiritä kun sedät muistelee.
8 months, 3 weeks ago by jmantere
Ne U2-levyt mitä omistan, mulla on vinyylinä....
*squeak squeak squeak
8 months, 3 weeks ago by tolonen
Mullakin, vaikken ole setä.
8 months, 3 weeks ago by nieminensundell
Niistä ensimmäinen ostettu Musiikki-Fazerin musakerhon kautta...
8 months, 3 weeks ago by tolonen
Olipa köyhäilyä aikanaan, kun matkattiin Tukholmaan katsomaan Zooropa-kiertueen keikkaa. Yöpymispaikkana porttikongit ja Viikkarin terminaalin katos. (Nousee kiikkustuolista täyttämään maissipiippunsa.)
8 months, 3 weeks ago by touqo
Mulla ei oikeastaan ole vinyylinä kuin Joshua Tree. Mutta nyt on Amazonilta tulossa tämä No Line On The Horizon myös tupla-vinyylinä.
8 months, 3 weeks ago by jmantere
Onen minulle pilasi totaalisesti: http://www.youtube.com/watch?v=wmIObmv2t6M
8 months, 3 weeks ago by rrainist
Uuh @rrainist, vaikka One ei koskaan ole suosikkibiiseihini kuulunutkaan, niin olisin kyllä voinut elää ilman tuota teurastusta...
8 months, 3 weeks ago by touqo
Achtung Baby, Zooropa ja Passengers ovat 90-luvun pyhä kolmiyhteys, jotka todistavat miten monimuotoista rock-musiikki ja neljän kundin rock-yhtye voivat oikeasti luomisvoimaisimmillaan olla. POP oli vielä hyvä jälkikirjoitus tuolle trilogialle, sen jälkeen U2 on romahtanut alaspäin ja jämähtänyt paikoilleen tavalla joka tosiaan aiheuttaa Itkosen Imagessa kuvaamia tuskan & häpeän sekaisia tuntemuksia 90-luvun fanissa.
8 months, 3 weeks ago by miemo
@miemo. Jatkan mielelläni niiden vanhojen vinyylien parissa :-)
8 months, 3 weeks ago by nieminensundell